100-vuotta virtaa kiertue päättyi loppuunmyytyyn Tampere-taloon

100-vuotta virtaa kiertue päättyi loppuunmyytyyn Tampere-taloon

Tyylikkäästi Virran vietävänä
MUSIIKKI Olavi Virta 100 v. -konsertti
****
Tampere-talon isossa salissa lauantaina 7.3.

Dallapé-orkesteri solisteinaan Eino Grön, Arja Koriseva, Leif Lindeman ja Juha Hostikka
Olavi Virta oli Suomen Frank Sinatra . Elonsa jäi paljon lyhyemmäksi, mutta laulajana Ola oli yhtä suvereeni luonnonlahjakkuus, joka jätti kollektiiviseen suomalaiseen sieluun lähtemättömän jäljen. Se tuli todistetuksi taas,kun Tampere-talossa juhlittiin Virran syntymän 100-vuotispäivää loppuunmyydyssä isossa salissa.

Onnistunut tilaisuus olikin. Ohjelmassa kuultiin 26 kappaletta. Se on tietysti vain murto-osa laulajan valtavasta tuotannosta, mutta kyllä tässä kiistatta huipulla mentiin. Itse jäin kaipaamaan oikeastaan vain Moody Riveriä. Illan primus motor oli 2010-vuodesta Dallapétä johtanut Juha Hostikka ja luonnollisesti soiton hoiti legendaarisen orkesterin nykyinen 10-miehinen inkarnaatio, ja komeasti hoitikin. Hostikka juonsi kappaleet sujuvan rennosti ja vakuutti heti avausnumerossa Ikkunaprinsessa myös laulutaidoillaan. Syvä baritoniääni soljui todellakin Olalta omaksutulla näennäisen helpolla fraseerauksella bändin svengatessa armottoman jatsillisesti erittäin lämpimällä soundilla.

Juuri siksi vanhat Suomi-iskelmät niin hienoja ovat. Ne olivat järjestään kovien jazz-diggareiden tekemiä ja esittämiä. Hienoja sooloja ei jaellut pelkästään nelihenkinen torvisektio, vaan myös hanuristi Niko Kumpuvaara ja kitaristi Varre Vartiainen, Mauri Saarikosken viulun jaArttu Takalon ksylofonin/vibrafonin maustaessa sointia pikantisti. Anssi Nykäsen päätösrumpusoolo kuhisi kuin mehiläispesä. Oma lukunsa oli Tero Lindbergin bravuuri Kaksi ruusua, jonka perinteisesti venyvän teeman trumpetisti vei äärimmilleen, yhtaikaa hauskasti ja virtuoottisesti.
Toki etulinjassa olivat laulusolistit. Hostikan lisäksi ikivihreitä tulkitsivat Eino Grön, Arja Koriseva ja Leif Lindemann. Yhä erinomaisessa vedossa oleva Grön tanssi Arja Korisevan kanssa  matineaidolin ottein ja luki jo sävellyksenä lyömättömän Luonnonlapsen vaikuttavasti viileiden puhallinsovitusten kruunaamana. Ennen kuolemaa tangosi kohtalokkaasti siinä missä Keinu kanssani pani cha-cha-chaaksi.

Ahkerasti näyttäviä iltapukuja esitellyt Koriseva oli niin vilpittömästi innoissaan tilaisuudesta, että oli hetkittäin lähellä pakahtua. Hänen äänensä jäi varsinkin ykkössetissä hiukan orkesterin varjoon, mutta kakkossetin Illalla ja Vihreät niityt menivät paremmin. Kolmikon nuorin, Lindemann, fraseerasi varman vapautuneesti Pojan varjoiselta kujalta, Täysikuun ja Kuolleet lehdet.
Encoreksi ihasteltiin yhdessä tietenkin Hopeista kuuta, mutta illan yllätys oli Hostikan laulama kantrahtava Punaisen hiekan maa, joka jäi Virralta julkaisematta, mutta pantiin nyt viimein Dallapéen uudelle EP:lle.

JUSSI NIEMI

MENU
Dallapé-orkesteri